Blogi
Missä mennään
Minulla on uudet verkkosivut, joten lienee paikallaan kertoa, missä mennään heinäkuussa 2026.
Olen tällä hetkellä maailmanlistalla kuudes ajalla 14,10. Listan kolmannen tulos on 13,99 ja neljäs 14,00, eli minulla on noin kymmenesosasekunti matkaa sekä neljänteen sijaan että palkintokorokkeelle. Kymmenesosa tai kaksi suuntaan tai toiseen ja kamppailen tasaveroisesti pronssimitalista MM-tasolla. Olen pyrkinyt kehittymään kaksikymmentä vuotta, ja 37-vuotiaana olen lähempänä maagisen 14,00 alitusta kuin koskaan.
Avasin kauteni Sveitsissä kolmella kilpailulla, ja reissun paras tulos oli 14,10. Kotimaan kesä on sen jälkeen ollut kohtuullinen. Tavoittelen vieläkin uutta ennätystä. Rehellisyyden nimissä en ole ollut kuitenkaan tyytyväinen Suomessa kisattuihin tuloksiin. Kauden keskiarvo on silti urani paras, ja olen yleensä ollut terävimmilläni elo- ja syyskuussa. Kautta on vielä onneksi jäljellä sekä kilpailtavaksi että parannettavaksi.
Olen Euroopan listalla toinen, ja se on osaltaan lisäsyy siihen, miksi EM-kisojen puuttuminen tänä vuonna harmittaa. Vuonna 2026 ei ole EM- eikä MM-kisoja. Edelläni Euroopassa oleva urheilija on myös maailmanlistan toinen, ja EM-finaali häntä vastaan olisi ollut kova kamppailu. Sen sijaan jokainen tämän kesän kilpailu käydään ennen kaikkea kamppailuna itseäni vastaan. Onneksi sekä tilastot että valmentajani sparraavat.
Sijoituin MM-kisoissa viidenneksi vuonna 2024 ja seitsemänneksi 2025, enkä saa valtion valmennus- ja harjoitteluapurahaa. Apurahojen jaettava summa on rajallinen ja kriteerit ovat ne mitkä ovat, mutta kärjen tavoittelu ei välttämättä tällä helpotu. Avoimuuden nimissä voinee mainita kauden maksavan minulle noin 20 000 euroa. Kelaustuoli, harjoitusleirit, lennot, fysioterapia, kilpailujen osallistumismaksut ja jatkuvasti kuluva ja uusittava välineistö, sekä tietysti valmentaminen vaativat riihikuivaa rahaa. Samalla on huomattava, että tähän summaan ei sisälly eläminen. Päätoiminen urheilu on työ, joka maksaa epävarmasti ja vaatii kaiken. Se rahoitetaan ensisijaisesti kumppaneilla, säästöillä ja jos käy tuuri, apurahoilla ja järjestelmän tuella.
Suunnitelmani tästä eteenpäin on Taškentin MM-kisat kesäkuussa 2027 ja Los Angeles 2028 uran päätöksenä. Vaihtoehtoisesti on myös mahdollisuus, että lopetan tämän kauden jälkeen. Olisi epärehellistä esittää, ettei se olisi mahdollisuus. Jos tilanteeni pysyy sellaisena kuin se nyt on, minun on lopetettava tämän vuoden päätteeksi ennen kaikkea rahoituksellisista syistä. Tämä sinänsä tuntuu huvittavalta, kun samalla olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Urheilun puolella luottamustoimityö hallinnossa on myös osa elämääni. Olen Suomen Olympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtaja ja Olympiakomitean hallituksen jäsen sekä kuulun Suomen Urheiluliiton hallitukseen. Hommat ovat palkattomia ja vievät aikaa, jonka voisin luonnollisesti käyttää muuhun. Samalla kuitenkin voin parantaa toivottavasti uran jälkeisiä näkymiäni sekä suomalaista urheilua.
Jos lopettaisin kilpailemisen huomenna, olisin urheilijoiden edunvalvonnassa lähes varmasti parempi. Minulla olisi enemmän aikaa, enemmän energiaa, vähemmän eturistiriitoja, ja voisin väitellä urheilijoiden rahoituksesta murehtimatta hiljaa mielessäni omaani. Voisin olla vielä kriittisempi apurahoissa, paralympiaurheilun yhdenvertaisuudessa ja niissä urheilijoiden rakenteellisissa kysymyksissä, joissa töitä kyllä riittää.
Samalla tekisin suomalaisen urheilun tilasta hieman huonomman, koska MM-kisojen finaalissa olisi yksi suomalainen kelaaja vähemmän. Jotta olisin urheilijoille mahdollisimman hyödyllinen, minun pitäisi lakata olemasta aktiiviurheilija. Tätä ristiriitaa en ole onnistunut vielä ratkaisemaan, enkä ole vakuuttunut siitä, että hyvää ratkaisua edes on.
Viime syksynä MM-kisojen jälkeen kirjoitin pitkän katsauksen kaudesta, ennen kaikkea itselleni. Saatan sen jopa ladata tännekin jossain vaiheessa. Sijoituin seitsemänneksi ajalla 14,15, ja maaliviivan ylityksen jälkeen en oikeastaan tuntenut yhtään mitään. Lopetin katsauksen toteamalla, että kilpailija minussa on heräämässä uudelleen ja aion antaa sen tapahtua. Yhdeksän kuukautta myöhemmin se on hereillä ja valmistautui EM-kisoihin, joita ei lopulta tullut. Nyt sen on syytä pysyä hereillä loppukauden ajan.
Kymmenesosasekunti, kaksi kautta jäljellä mitä todennäköisimmin, yhä harjoittelemassa, yhä ennätystä hakemassa. En tiedä, onnistunko tavoitteissani. Tiedän kuitenkin, miltä tuntuisi lopettaa ja jättää auki kysymys siitä, mitä olisin voinut saavuttaa. En halua ottaa siitä selvää.
Kuva: @Lightrayproduction